Laihduttelua normaalipainon rajoilla

Minä olen vielä sen kokoinen, että en kehtaa sanoa ääneen laihduttavanai. Olen vaan muutaman kilon päässä normaalipainon rajasta ja monen silmissä en edes näytä mitenkään ylipainoiselta. Jos sanona laihduttavani ja tavoitteenikin on jotain miinus kahdeksan kilon kieppeillä, minua pidetään usein turhamaisena ja moni onkin sanonut että "eihän sun nyt tarvitse laihduttaa". Varman he sanovat tämän ihan ystävällisyyksissään, mutta tämän operaation kannalta se ei ole kovin kannustavaa.

noin kymmenen kiloa sitten

Ja tottahan se on, että minä laihduttelen ihan vaan turhamaisuuksien takia. Painoa ei ole niin paljon, että se olisi jotenkin terveydelle haitaksi: polvet eivät ole pettäneet tai diabetes puhjennut. Liikakilot eivät haittaa arkista kanssakäymistäni. Ne haittaavat vaateostosten tekoa. Minä laihdutan, koska haluan näyttää hyvältä ja käyttää tietynlaisia vaatteita.

ja nyt: leveät tunikat

Ylimääräiset kymmenen kiloa ovat viimeisen viiden vuoden aikana hiipineet vähitellen. Sinä aikana olen myös oppinut muokkaamaan pukeutumistani ihan vähitellen. Tiedän, että minun kannattaa käyttää rinnan alta leveneviä paitoja tai korkeavyötäröisiä hameita, jotka peittävät pömppömasun. Tiedän, että korkeat korot parantavat ryhtiä ja piilottavat kiloja. Mutta ihan tosissaan, olen kyllästynyt ajattelemaan pukeutumisessani vain kilojen peittelyä. Haluan käyttää kivoja trikoopaitoja ja välillä myös farkkuja hameiden sijaan.

...ja masun peittävät hameet ja mekot

Moni minua pulskempi on sanonut, että ei minun tarvitse laihduttaa, että he tavoittelevat samaa painoa kuin missä minä olen nyt. Mutta heidän pitäisi muistaa, että ei se ole vain se paino. Kun on laihduttanut 20 kiloa, ja painaa 66 kilo, eli sen mitä minä nyt, on kehon koostumus varmasti melko erilainen. Minun plus kemmenen kiloani ovat vain sipsillä ja karkilla aikaansaatua läskiä, heillä liikunnalla ja kovalla työllä aikaan saatua lihasta.