Negatiivissävytteinen kirjoitus

Syksyllä päivä on lyhyempi, niin se vaan on. Kun pimeää tulee jo seitsemältä, ja seuraavan kerran auringon näkee joskus puolen päivän aikaan, niin tuntuu että vuorokaudesta tipahtaa tuntejakin pois. Ainakaan niitä ei tule enää käytettyä tehokkaasti.

Eilen kävin aerobic-tunnilla, joka alkoi seitsemältä, ja kun siinä pimeäsä seisoin odottamassa bussia, niin tuntui oikeasti siltä, ettei tähän aikaa kuulu enää lähteä yhtään mihinkään. Samoin tänä aamuna tavoitteena oli kovasti lähteä klo 9.30 alkavalle zumba-tunnille, mutta kun herätyskello soi, oli vielä niin pimeää, ihan yö vielä, että oli ihan epäluonnollista nousta ylös. Lykkäsin sitten jumppaamiset iltapäivään.

Ikävästi tämä pimeys lyhentää päivääni myös yöunien takia. Kymmenen tuntia putkeen unta ei tunnu missään, eikä edes hävetä! Ja kappas vaan, niin on päivä hurahtanut puoleen, kun kömmin sängystä ylös. Ei kesällä valoisan aikaan tule mielenkään viettää puolta päivää sängyssä.

Vihaan pimeitä vuodenaikoja!

Syyskuun vika

Onpa taas vierähtänyt aikaa. Enkä paljon ole päivitellytkään... Ihan totta, ei tämä tällä hetkellä ainakaan mikään laihdutusblogi ole. Olen nyt tyytynyt kohtalooni hetkeksi ja odottelen laihduttelulle parempia aikoja. Huomasin sen jo kesällä, että se painon säännöllinen putoaminen vaatii minulta melkomoisia ponnisteluja ja aikaa: sen täytyy olla se elämän pääjuttu justiinsa sillä hetkellä. Kesällä, kun työvuoroja oli aika vähän, oli helppo suunnitella elämänsä jumpaamisen ja syömisen ympärille. Nyt tilanne on aika toinen ja vapaa-ajalla kiinnostaa lähinnä tuo nukkuminen. Koulussa on aika hektistä nyt, koulupäivät 8-10 tunnin mittaisia plus kaikki kotona tehtävä homma, joten en jaksaa vilkaistakaan kuntosalille päin enää illalla. Eikä sitten ehdi edes syödä säännöllisesti.

Katsotaanpa tätä päivää:

Aamupala klo 7.00: Leipä
"Lounas" klo 13.30: paniini ja tee
Päivällinen klo 17:30: Perunsose-jauhelihalaatikko
Iltapala: klo 20.30: kaksi lämmintä voileipää

Ei vissiin ihan täyty se 3-4 tunnin ruokaliväli, vai mietä mieltä olette. Kaloreita en tältä päivältä viitsi edes laskea. Ja tuliko yllätyksenä, että liikuntaminuutteja tänään pyöreä nolla (kuten toistaiseksi joka päivä tällä viikolla). Jos jotain positiivista tältä päivältä halutaan etsiä, niin se ei sisällä alkoholi, pitsaa eikä opiskelijabileitä, vaikka onkin torstai :D

No joo, ehkä olisi syytä muokata tavoitteita, sillä eikös se niin mene, että ei pidä pyrkiä mahdottomaan! Olkoon nyt väliaikainen tavoite painon pitäminen kurissa, noin 64 kilon kieppeillä.

Onneksi tämä elämä ei ihan loputtomiin jatku näin, eikä enää edes kovin kauaa. Kahden viikon päästä tämä periodi päättyy, ja seuraavassa periodissa käyn koulussa vaan pistäytymässä satunnaisesti pari kertaa viikossa (ehkä hivenen epätasaisesti jakautunut nämä kurssivalinnat ). Silloin en voi enää keksiä mitään tekosyitä enkä edes oikeita syitä tämän laihduttamisen lakkauttamiselle.

Ensi viikolla olis kai aika ottaa uudet kuvat etenemisestä, mutta voin kertoa että etenemistä ei ole tapahtunut, korkeintaan takapakkia on otettu. Ajattelin ilahduttaa teitä kuitenkin kuvilla itsestäni (hah) ja tällä kertaa ihan vaatteet päällä. Vaikka valituttaakin kovasti, että projekti ei etene, niin salaa olen kuitenkin iloinen siitä, että kehtaan nykyään melkein jo käyttää trikoopaitoja (mutta vaan tiettyjen housujen kanssa).


Ehkä siirryn seuraavaksi muotibloggaamaan :D

Ei tykkää syksystä

Ostetaan yksi motivaatio, kiitos! Niinhän siinä sitten vaan kävi, että kun koulu kunnolla pyörähti käyntiin, niin tuntuu että on koko ajan ihan vetämätön ja väsynyt olo eikä mikään huvittaisi. Ja sitten on pimeetä ja sataa ja pitäisi johonkin lenkille raahautua. Ei kiitos! Ja sitten vielä nokka vuotaa ja pää on täynnä räkää. Ei oo syksy se vuodenajoista lempparein.

Viime viikolla uhosin kovasti Go Fat Go-haasteen perään, mutta kyllä se kosahti jo tuossa loppuviikosta. Se noudattaminen on hirmu hankalaa, jos aikoo yliopistoruokalassa syödä ja minulle tuli kamala ikävä maitoa, joka on kiellettyjen listalla. Ja se maitorahka ei vaan mennyt alas. Yöh. Joten ihan tavallisella ruokavaliolla mennään nyt sitten ja toivotaan että se riittää.

Päivän menu:

Aamupala: omena
Lounas: perunamuusi, jauhelihapihvi, porkkanaraaste
Välipala: proteeinipatukka, omena
Päivällinen: kesäkurpitsaa jauhelijakastikkeella

Yhteensä n. 1460 kcal

Ensin naputtelin nuo kaikki kiloklubiin ja olin iloinen kun näyttää ihan hyvältä. Sitten muistin mussuttaneeni tuon proteiinipatukan joka veti melkein kaikki pallurat punaiselle. Ei hyvä.

Liikuntaa en ole harrastamut lähes kahteen viikkoon juuri ollenkaan. Minäkin sain sen ikävän syysflunssan johon kuluu tämä nuha joka ei vaan lopu. Ei sen varmaan tässä vaiheessa enää liikuntaa pitäisi estää, ehkäpä tänään on lähdettävä lenkille. Jos kiinnostaisi. No ei vaan kiinnosta.

Näin ollaan vaan ja laihdutellaan

On joku ehkä pannutkin merkille, että on jäänyt vähän tämä blogin päivittely taka-alalle. Muutin alkuviikosta itseni ja omaisuuteni takaisin Tampereelle kivan Helsinki-kesän jälkeen (vinkki: julkisilla kulkuvälineillä muuttaminen on melkoisen työlästä!). Ja eilen olikin sitten jo ensimmäinen koulupäivä, plaah. Viime viikon lopussa tein myös töitä aika urakalla ja senkin takia kiirettä piisasi. Blogin lisäksi on aktiivinen laihduttaminenkin siis vähän jäänyt.

On ollut kuitenkin ihan kiva huomata, että painon hallinta onnistuu näin kiireenkin keskellä, joskin ei tietysti niin hyvin kuin ajan kanssa. Elikkä vaikka en ole koko ajan ehtinyt miettiä, että "nyt minä laihdutan", olen kuitenkin onnistunt tekemään niitä vähän terveellisempiäkin ruokavalintoja. Liikunta on se, mikä nyt on jäänyt. Painoa ei ehkä ihan hirmusti viime viikosta ole lähtenyt (huomennahan se nähdään), mutta ei sitä myöskään ole tullut lisää! Jee.

Ensi viikolla alkaa taas se kunnon arki, johon se liikuntakin on helpompi ympätä sekaan. Tämä viikko on nyt ollut tällaista juoksemista ja asioiden hoitamista, ihan jo melkein odotan sitä että kaikki kurssit käynnistyy ja elämä rutinoituu. Ja ensi viikolla pyörähtää käyntiin myös yliopistoliikunnan kausi ja uutena mukana on mm. pilatesta ja zumbaa!

Tästä ihan innostuneena kävin tänään hommammassa uuden ja oikeastaan ihan ensimmäisen treenikassini. Aikaisemmin olen kuljetellut kamojani ihan vaan tylsästi repussa, mutta onhan tää nyt paljon hienompi.

Kassi on merkkiä Puma ja ostopaikka oli Budgetsport. Hintaa oli jotain hiukkasen päälle 26 euroa. Se on söpö ja siinä on sydämiä. En tiedä ketä yritän sillä huijata, mutta ehkä joku erehtyy luulemaan että minä oikein rakastan liikuntaa... Kai sitä voi käyttää myös ei-liikunnallisissa merkeissä, vaikkapa viikonloppuvierailuilla vanhempien luona.

Ps. Tervehdys ja kiitos sille yhdelle uudelle lukijalleni! Ja Iso ( ja ystävällinen) käsi myös kaikille vanhoille!

Söin vähän huonosti mutta liikuin hyvin

Minulla on takana yksi kesän parhaista viikonlopuista! Vietettiin mukavan kaveriporukan kanssa koko viikonlopun kestäviä kesänpäätösbileitä, kun viikon päästä kaikki lähtevät kuka mihinkin suuntaan koulujansa käymään. Valitettavasti hauska viikonloppu kavereiden kanssa vaan ei yleensä edistä laihduttamista. Joko kenties olen maininnut noin sata kertaa, että viikonloppulepsuilu pilaa kaventumisyritykseni?

Onnekseni ja epäonnekseni olin kuitenin myös töissä viikonlopun. Epäonneksi siksi, että minun piti painua pehkuihin huomattavasti aikaisemmin kuin muiden (silti viikonlopun yöunisaldo on yhteensä alle kahdeksan tuntia). Onnekseni siksi, että alkoholin käyttö jäi varsin kohtuulliseksi eli olemattomaksi, toisin kuin vapaaviikonloppuna tässä seurueessa olisi käynyt. Siispä säästyin muhkealta kaloripommilta ja tänäänkin pääsin lenkille kun ei tarvinut kärsiä päänsärystä ja pahoinvoinnista.

Mutta vaikka alkoholista viis, oli tarjolla taas sipsiä, karkkia, leivonnaisia ja pitsaa. Taas muistin, että mistä nämä ylimääräiset kilot ovat aikanaan tulleet. Itsekurini on aivan olematon ja olen heti mukana kun joku vähänkin vihjaa sipsipussin ostamista illanistujaisiin.

Noh, vaikka tämä viikko kruunautui taas aivan liian epäterveellisellä syömisellä, on liikunnat menneet ihan kivasti, vaikkakin kovin yksipuoliselta näyttää.

Liikunnalla kulutetut kalorit 1688

Ma: Lenkki. Hölkkää ja kävelyä.
Ti: Lenkki. Hölkkäsin koko matkan
Ke: Lenkki. Oli jostain syystä vatsa kamalan kipeä ja tämä jäi vähän tyngäksi
To: Lenkki. Mp3-soittimesta loppui akku, joten jäi vähän lyhyeksi. Sauvakävely. Kompensoin edellistä tällä
Su: Lenkki. Taas hölkkäsin koko matkan!

Ihan vähän uskalsin vaa'alle myös tänään. Samalla tulin vilkaiseeksi myös kalenteria, ja tämä elokuuhan loppuu ihan kohta! Niin kuin tuolta painoseurannastakin näkee, niin elokuun painonpudotus ei tule olemaan se tavoiteltu -2 kiloa, mutta silti tästä on jäänyt hyviäkin juttuja käteen. Liikkunnasta on alkanut tulla jo rutiinia ja melkein voin sanoa toisinaan jopa nauttivani siitä! (Noh, harvemmin). Eli vaikka ruokailu ja juomailu ei aina ihan suju, niin säännöllinen liikunta alkaa olla jo osa arkea. Ja vaikka tämä laihdutus ei vaa'alla näy, niin kai sen kropan kiinteydessä pitäisi alkaa jo kohta näkyä ja se riittää minulle!

Puhtaalta pöydältä

Täytyy kyllä myöntää, että laihduttelu on ollut aika huonoissa kantimissa viimeiset kolme viikkoa. Minun suurin ongelmani on se, että viikonloppuisin annan itselleni aivan liikaa vapauksia syömisen suhteen ja siksi junnataan ihan paikallaa. Se on turhaa hiki päässä rehkiä arkena lenkkipolulla ja kuntosalilla, jos viikonlopun ruoka koostuu sipsistä ja makkaraperunoista. Tässä on lisäksi ollut kaikenlaista viikonloppumenoa. Ensin oli kaverin häät, no sitten ei kyllä ollut mitään mutta possutelin silti ja sitten oli Ankkarock. Eli kaikkea sontaa on tullut kurkusta kaadettua alas.

Lisäksi olen kuullut monelta, että olen laihtunut ja vaatteetkin tuntuvat istuvan paremmin. Se jotenkin heti kohottaa itsetuntoa ja sitä tuppaa unohtamaan että ne kilot tulee kyllä takaisin jos vaihdan taas siihen entiseen elämänmalliin. Eikä tämä parin kilon tiputus ole se mitä lähdettiin hakemaan, eli enempi olisi vielä saatava pois.

Ja niinhän siinä kävi, että viime perjantain aamupaino oli 65,0! Osin se varmasti johtuu torstain raskaasta ruokvaliosta, keskiviikkoaamuna kun paino oli kilon verran vähemmän. Suunta nyt jokatapauksess on aivan väärä, eli muutoksia pitää tulla!

Nyt alkaakin sitten taas tiukempi ruokavalio. Onnekseni olen kaksi seuraavaa viikonlopua töissä, joten syömiselle ei jää aikaa. Liikunnaksi valikoituu nyt lenkkeily, kun salikauteni päätty, joten joka päivä pitäisi kyllä löytää aikaa edes puolen tunnin pyrähdykselle. Nyt loppuu läskeily ja tiukka painon pudotus alkaa taas!

Laihduttelua normaalipainon rajoilla

Minä olen vielä sen kokoinen, että en kehtaa sanoa ääneen laihduttavanai. Olen vaan muutaman kilon päässä normaalipainon rajasta ja monen silmissä en edes näytä mitenkään ylipainoiselta. Jos sanona laihduttavani ja tavoitteenikin on jotain miinus kahdeksan kilon kieppeillä, minua pidetään usein turhamaisena ja moni onkin sanonut että "eihän sun nyt tarvitse laihduttaa". Varman he sanovat tämän ihan ystävällisyyksissään, mutta tämän operaation kannalta se ei ole kovin kannustavaa.

noin kymmenen kiloa sitten

Ja tottahan se on, että minä laihduttelen ihan vaan turhamaisuuksien takia. Painoa ei ole niin paljon, että se olisi jotenkin terveydelle haitaksi: polvet eivät ole pettäneet tai diabetes puhjennut. Liikakilot eivät haittaa arkista kanssakäymistäni. Ne haittaavat vaateostosten tekoa. Minä laihdutan, koska haluan näyttää hyvältä ja käyttää tietynlaisia vaatteita.

ja nyt: leveät tunikat

Ylimääräiset kymmenen kiloa ovat viimeisen viiden vuoden aikana hiipineet vähitellen. Sinä aikana olen myös oppinut muokkaamaan pukeutumistani ihan vähitellen. Tiedän, että minun kannattaa käyttää rinnan alta leveneviä paitoja tai korkeavyötäröisiä hameita, jotka peittävät pömppömasun. Tiedän, että korkeat korot parantavat ryhtiä ja piilottavat kiloja. Mutta ihan tosissaan, olen kyllästynyt ajattelemaan pukeutumisessani vain kilojen peittelyä. Haluan käyttää kivoja trikoopaitoja ja välillä myös farkkuja hameiden sijaan.

...ja masun peittävät hameet ja mekot

Moni minua pulskempi on sanonut, että ei minun tarvitse laihduttaa, että he tavoittelevat samaa painoa kuin missä minä olen nyt. Mutta heidän pitäisi muistaa, että ei se ole vain se paino. Kun on laihduttanut 20 kiloa, ja painaa 66 kilo, eli sen mitä minä nyt, on kehon koostumus varmasti melko erilainen. Minun plus kemmenen kiloani ovat vain sipsillä ja karkilla aikaansaatua läskiä, heillä liikunnalla ja kovalla työllä aikaan saatua lihasta.

Muutamia asioita

1. Tällä viikolla minulla on kuusi työpäivää, joten sekä liikunta että blogin päivitys on jäänyt vähän taka-alalle.

2. Olen huomannut, että kiireisenä en ehdi laihduttaa niin kuin haluaisin. Viisi viikkoa koulun alkuun, silloin alkaa sitten taas se superstressi ja kiire.

3. Eilisen punnitus oli negatiivissävytteinen, niin kuin viime viikonlopun mässäilyistä ihan vähän saattoi etukäteen päätellä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että ei olla ihan alkupisteessä kuitenkaan taas4. Nyt aion ottaa vähän vauhtia tähän laihdutukseen ja pyrkiä -500g viikkovauhtiin.

5. Ensi viikolla ei ole näillä näkymin yhtään työvuoroa (tosin viikko sitten sanoin samaa tästä viikosta), joten silloin keskityn näihin olennaisempiin asioihin.

Lisämotivaatiota ja alkoholiongelmia!

Näin eilen pitkästä aikaa muutamaa kaveria, jotka ovat muuttaneet töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Toista heistä en ollut nähnyt lähes kolmeen kuukauteen, ja HUH! Hän oli tässä ajassa laihtunut ainakin viisi kiloa, ja se todellakin näkyi päälle päin! Yhdessä juteltiin tammikuussa, että pitäisi kyllä laihtua. Noh, hän oli laihtunut sen viisi, minä nollapilkkuviisi.

Mutta tämä kaverin näkeminen todella toi uutta puhtia tähän laihdutushommaan. Kaverinin paras vinkki oli sauvakävely. Kyllä kilot lähtee! Toiseksi, tämä antoi minulle uskoa siihen, että vaikka viikonloput vetää ihan läskiksi, voi silti laihtua, kunhan arkipäivät syö ja liikkuu kunnolla. Kaverini kun kertoi käyneensä tällä välillä lähes joka viikonloppu nostamassa vähän kuppia, ja usein siihen liittyi se pitsa tai kebab vielä.

Itselleni tämä alkoholi on ongelma. Ei ehkä siinä mielessä, kuin perinteisesti tämä ymmärretään, mutta laihdutusmielessä. Baarissa tulee käytyä, sillä olenhan opiskelija (tämä on hyväksyttävä syy), ja kerralla tulee kaadettua kurkusta alasa vähintään se kuusi siideriä. Ja yhdessä siiderissähän on joku 250 kcal (!) ja valitettavan usein illan päätteksi se pitserian rasvaisin lätty. Mutta en tosiaankaan haluaisi luopua kokonaan tästä rellestämisestä. Ehkäpä ensin voisi vaan vähentää...

Tämä minun juomiseni on tosi epäsäännöllistä, nytkin oli kuukauden tauko etten ollut alkoholiin vilkaissutkaan. Mutta kauhulla katselin kalenteriani huhtikuulle ja kyllä on vähän turhan paljon tulossa kaikenmaailman kissanristiäisiä, joissa on se sosiaalinen paine korkin avaamiseen . Ja vielä se vappukin...

Mutta joo, tästä voitte päätellä, että eilen meni kalorit hieman yli. Siidereitä tuli juotua juuri se kuusi, ja keskellä yötä kotiin tullessa vielä kalapuikkoja ja ranskiksia. Öh. Osasin vähän ennakoida tätä touhua, ja päivällä söin lähinnä vain salaattia, mutta kalorit kipusivat silti reippaasti yli kahdentonnin. Noh, tänään ei muuta kun kasvislientä ja illalla sauvakävelemään!

Paluu arkeen

Suomeen on laskeuduttu ja palattu takaisin mukaterveelliseen ruokaan. Barcelona oli kiva kaupunki, vaikka ensimmäinen matkapäivä yllätti meidät lumisateella.

Espanjalainen ruokakulttuuri on hiukkasen erilaien kun täällä pohjolassa, ja rasvaa ja hiilareita tuli vedettyä yhden elämän tarpeisiin. Parina viimeisenä päivänä kaikki leivitetty ja uppopaistettu sekä se vaalea leipä ällötti mua niin paljon, etten kyennyt syömään juuri mitään. Olin niin onnellinen, kun viimeisenä päivänä löysin Subwayn ja sain tilattua salaattia! Mitään aktiiviliikuntaa en reissussa harrastanut, mutta kyllä joka päivä tuli onneksi käveltyä niin paljon, että jalkoja särki. Plussalle varmaankin jäi kalorit reissussa reippaasti kuitenkin, harmillisesti.

Reissun pahin hairahdus tapahtui paluumatkalla lentokentän Tax Freessa, kun ostin 700 g Sukulakuja ja 500 g Turkinpippureita. Arvaatteko paljon on jäljellä...



Noh, tänään olen taas yrittänyt normaalielämää, päivän tapahtumat tässä

Ruoka

Aamupala: viili, mustikoita, vehnäleseitä
Välipala (tai joku): Ruisleipä, välissä tonnikalatahnaa, kananmunaa, salaattia, kurkkua
Lounas: riisiä, uunimakkaraa, salaattia, maitolasi
Päivällinen: salaattia kinkulla ja kalkkunalla, kiivi
Iltapala: ruisleipä, kinkkuleikettä, maitolasi
Herkut: lakritsipatukka, Da Capo-patukka

Yhteensä: n. 1350 kcal

Liikunta

Sauvakävely 30 min

Yhteensä: n. -133 kcal

Barcelona!

Justiinsa, kun pääsin vähän vauhtiin tässä bloggailussa, täytyy pitää viikon verran taukosa. Minulla on nääs lomaviikkon (itsenäisen opiskelun viikko, mitä näitä nyt on...) koulusta ensi viikolla, ja ollaan tuon puoliskon kanssa lähdössä Barcelonaan. Siellä en aio vahtia syömisiäni ihan tähän malliin, mutta jospa nyt ei ihan pelkkiä ranskiksia ja pekonia söisi joka päivä. Majoitusta valitessamme vaihtoehdoissa oli hotelli, jonka jokaisessa huoneessa olisi ollut oma vaaka. Poikakaverille ei tämä hotelli kelvannut, höh. Mutta palataan linjoille viikon päästä. Katotaan, olenko takaisin lähtöpisteessä silloin taas.

PS. Aamupaino 65,8, joten ehkä se perjantai oli vain väliaikaista.

Vartalo sentti sentiltä

Kaverini houkutteli minut maanantaina mukaan InBody-mittaukseen, eli katsastamaan että mitäs kaikkea se oma keho sisältääkään. Mittaus kesti muutaman minuutin ja homman jujuna oli seisoa paikallaan kun sähkövirta risteili elimistön läpi. Tuloksena oli A4-kokoinen paperi täynnä käppyrää ja taulukkoa oman kehon koostumuksesta. Inbody-mittauksessa mitataan kehon koostumus, lihas-rasvadiagnoosi, painodiagnoosi ja lihastasapaino. Asianomaisella kunnossa ei ollut oikein mikään, hah!

No se rasvahan se on, mikä minulla kaiken pilaa, tietysti! Rasvamassani on 24 kg (normaalin yläraja 17,8) ja tämän laitteen mukaan siitä pitäisi 11 kiloa saada pois. Noin kunninahimoisiin tavoitteisiin en ehkä heti alkuunsa ryhdy, olkoo se kuusi kiloa miinusta ensisijainen tavoite. Rasvaprosentti tästä johdettuna on sitten ihan kamala 35,9 (normaalin raja 28).

Lihaksissakaan ei ollut paljon kehumista. Mittaus erittelee jokaisen raajan sekä keskivartalon erikseen ja kertoo niiden lihasmassan. Yläkeho oli ihan jees, mutta alakeho sitten heikko. Siispä lihasmassaa kasvattamaan!

Laihdutuksen kannalta tämä mittaus oli loistava, vähän taas potkii eteenpäin se kahdenkymmenen neljän rasvakilon ajatteleminen. Puolen vuoden päästä olisi sitten tarkoitus käydä tarkistamsaa, onko muutosta tullut suuntaan tai toiseen. Mittauksesta huomasi myös, ettei se vaaka, eikä edes peilikuva tosiaankaan kerro kaikke. Kaverini, jonka mukana olin, painoindeksi on melkein sama kuin minun, mutta rasvaprosentti normaalin ylärajoilla.

kuvat www.inbody.fi

Ensimmäinen

Se vanha tarina: olin lukioiässä hoikka, lähes alipainoinen. Muutin omilleni periaatteella" syön sitä mikä on halpaa" : ei hedelmiä, kasviksia, marjoja tai muutakaan terveellistä. Vain makaroonia, makaroonia, hiilihydraattia, makaroonia. Ja lisäksi vähän (no ei edes ihan vähän) siideriä jokaviikkoisissa opiskelijabileissa. Ja bileiden etkoilla sipsiä, karkkia ja mässyä. Liikuntaa en ole harrastanut ikinä kummemmin, mutta lukiossa sentään pyöräilin joka päivä kouluun yhteensä kuusi kilomteria. Nykyiset kulkuvälineet ovat paikallisbussi ja hissi. Jes, hyvät lähtökohdat. Ei ihme että on otettu massaa.
Tilanne ei ole siis toivoton, mutta ennen kuin se muuttuu sellaiseksi, on korkea aika tehdä jotain. Ensimmäinen tavoite olisi 60 kg, jolloin painoindeksi olisi 23,1. Se olisi sentäs jo normaalipaino. Siitä voi sitten jatkaa alaspäin jos hyvältä tuntuu. Siitä on nääs sen verta aikaa, kun olen tuon verran painanut, että en tosiaankaan muista miltä silloin näyttää ja tuntuu.

Pelin säännöt:

• lisää liikuntaa
• vähemmän herkkuja
• säännöllinen punnitus (perjantai)