torstai 12. elokuuta 2010

Hankin itselleni uuden urheiluvälineen. Se on pieni ja vihreä ja sen saa kiinni paidan kaulukseen. Se on MP3-soitin.


Yleensä käytän puhelimeni soitinta, mutta lenkkeillessä ja hölkkäilessä se iso luuri on aika epäkäytännöllinen, varsinkin kun ei urheiluvaatteissani juuri ole edes taskuja. Lisäksi minulla ei ole enää tallessa mitään, millä kiinnittäisin puhelimeni tietokoneeseen, joten en saa uusia biisejä soittimeen. Edelliset ovat hittejä noin vuodelta 2008. Elikkäs uusi vempain tuli ihan tarpeesseen.

Tiistaina pinkaisin sitten ekaa kertaa lenkkipolulle uusi vihreä paholainen rintapielessäni. Ja oli muuten ihan eri fiilis lenkkeillä, kun oli kunnon musiikit! Ja ilokseni huomasin, että takapuoli ei hyllynyt enää niin ikävästi kuin joskus kuukausi takaperin! Ensi viikolla, kun salijäsenyyteni täällä Helsingin päässä päättyy, alan todella panostaa lenkkeilyyn!

Mutta joo, siis hyvät musiikit pitää olla, jotta jalka nousee ja juoksu kulkee. Noin niin kun muissa oloissa en tällaista musiikki juuri kuuntele, mutta lenkkipolulla ja baarin tanssilattialla kelpaa oikein hyvin. Nää oli mun lenkkilemppareita tällä viikolla:













Miten se meneekin niin, että se minun "juokseminen" on ihan hirveetä matelua, mutta kun vastaan tulee joku sporttisen ja kovakuntoisen näköinen, niin pitää kiristää vähän vauhtia ja suoristaa ryhtyä. Ja sehän se vasta kamalaa onkin, kun joku hiljaa ja huomaamatta pinkaisee takaa ohi, enkä ehdikään kiristää tahtia vaan näytän etanalta! Kuinka moni tunnistaa itsensä?

2 kommenttia:

  1. Mä tunnistan itseni tuosta osittain :D Tosin olen tullut siihen tulokseen, että on ihan sama kuinka reippaasti juoksen, olen kuitenkin niin punainen ja hikinen ja puuskuttava, että ei sitä hyvännäköistä jätkää kiinnosta mun vauhti ollenkaan :D

    VastaaPoista
  2. Heh, totta :D Mutta onneksi ne hynännäköiset juoksee niin kovaa, ettei ne ehkä ehdi kiinnittää huomiota sellaisiin pikkujuttuihin kuin punainen naama.

    VastaaPoista